Kolotusta kerrakseen!

Aamulla herään ja huomaan kolotuksen. Kolotusta olkavarsissa ja selässäkin. Näin on alkanut käydä jo yhä useammin ja mitä pitempään makaan, sen enemmän kolottaa. Herättyäni en saa enää nukutuksi. Vanha vitsi, koska minua kolottaa, niin tiedän olevani hengissä ja synttäreitäni vietän niin tiuhaan, että nolottaa! Siltä se tuntuu, kun aika kuuluu niin nopeaan!

Olen usein herännyt myös toisenlaiseen kolotukseen, silloin ”villiluonto”, eli talitintti, kolottaa talon seinää tai ikkunalautaa. Se on aika ärsyttävää, mutta kertoo siitä, että luonto on lähellä! Aurinkoisina aamuina kolotusta voi aiheuttaa peltikatto, joka lämmetessään herättelee uuteen päivään. Se saa innostumaan, onko mitään ihanampaa, kuin aurinkoinen aamu!

Kolotuksia siis tarvitaan, ettei nuku liian pitkään! Seuraavaksi sitten kolottaakin kahvihammasta! Ei kun kahvi tippumaan ja karvakamut aamupissalle. Koirani venyttelevät itseään portaalla pitkään ja hartaasti. Ja ei aikaakaan, kun ne jo juoksevat notkein askelin asioilleen. En tunne oloani kovin notkeaksi, mutta päätän ottaa niistä mallia! Venyttelen ja kyykkään aamujumpaksi, teen vähän vartalonkiertoja. Veri alkaa kiertää, kankeus vähenee ja kolotukset helpottavat. En kuitenkaan liiku yhtä sulavasti kuin koirani. On kuitenkin kiva huomata, että kun päivä kankeuksineen ja kolotuksineen lähtee liikkeelle, niin se sujuukin melko sutjakkaasti.

Kolotus on aika negatiivinen sana, kun kolottaa se ei tiedä yleensä mitään hyvää! Kun kolottaa pöytää, siihen jää jälki ja pinta on pilalla! Kun kehoa kolottaa, tietää, ettei ainakaan nuorene, on ilmaantunut jo vaivoja. Kun karkkihammasta kolottaa, niin se lihottaa ja sekös mieltä kolottaa, jos karkkeihin lankeaa. Kyyti kolottavalla tiellä on epämiellyttävää ja se voi auton hajottaa.

Onko kolotuksessa sitten mitään hyvää? Jos puussa joku kolottaa, voi syntyä pesä tai ruokavarasto. (Ottaakohan tikkaa päähään moinen kolotus?) Kun omaatuntoa kolottaa, niin tietää, että on tehnyt väärin. Se saa miettimään kuinka toimia oikein ja korjata tilanne. Omantunnonkolotus saa pyytämään anteeksi ja antamaankin anteeksi. Selkää, kun kolottaa, niin istunut on jo liikaa. Pitäisikö tehdä jotain? Kolotus, se varoittaa meitä, on aika lähteä liikkeelle ja tehdä liikkeitä. Tehdä itselle hyvää. Kehomme tarkoitus on säilyttää jotain pyhää! Pidetään huolta itsestämme!

1Kor. 3:16–17

”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.”

Krisse Lastenohjaaja