Kappalaisen tuumailuja

Seisoimme 29.10. 1987 Oulun tuomiokirkon alttarin ääressä, piispa Rimpiläisen vihkiessä meidät papin virkaan. Mauno Soronen, Erkki Piri, Kari Tiirola ja minä. Olemme kaikki ordinoidut vielä elävien kirjoissa, mutta Olavi-piispa jo kirkkauteen siirtyneenä.

Maailma on näinä vuosikymmeninä kovasti muuttunut. Entä minä itse? Perusluonne ihmisellä pysyy samana. Mutta sanoisin että iän mukana sentään oppii suhtautumaan asioihin joustavammin kuin nuorena. Vanha rukous kuuluu: Herra opeta hyväksymään se mitä ei voi muuttaa, muuttamaan sen minkä voi ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Muutosten vyöryssä tulee ihmetelleeksi, onko tuossa ja tässä uudistuksessa mitään tolkkua. Itse hoitaisin asian paremmin – mukamas.

Toinen houkutteleva fraasi kuuluu: ”ennen oli kaikki paremmin.” Vaan tähänkin on Raamatussa lyömätön vastaus. Älä kysy: ”Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?”. Sillä sitä et viisaudesta kysy (Saarnaaja 17:11). Vanhalla Sinuhellakin oli jotain sanottavaa maailman menosta. Resignaatiota? Voipi olla. Haluan kuitenkin päättää Psalmin sanaan: Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen (Ps 37).

Jari Lehto