Kirkko voi palaa, mutta se ei lakkaa olemasta

Haapaveden kirkkomaalla on monta kerrosta. Vanhin kerros on historiallinen. Toinen kerros on katastrofin kerros. Vuoden 1981 kirkkopalo jäi monien muistoon ja puhuttelee yhä. Kirkko voi tuhoutua, mutta seurakunta ei. Kolmas kerros on jatkumon kerros. Uusi kirkko rakennettiin vanhan viereen. Vanhasta jäi vuodelta 1751 kellotapuli.

Kirkkomaalla on ollut kirkollista elämää ainakin 1600-luvulta lähtien. Kirkkomaalla sijainnut vanha kirkko valmistui vuonna 1784. Se oli puinen, tasavartinen ristikirkko, tyypillinen aikansa pohjalainen kirkkorakennus. Kirkon suunnitteli rakennusmestari Simon Silvén (tai Silvén – Jylkkä). Kirkko tuhoutui kaatuneitten muistopäivää edeltävänä yönä 17.5.1981. Kirkko tuhoutui täysin. Jäljelle jäi vain perustukset. Rauniokirkko ei vakiintunut nimenä käyttöön.

Palon jälkeen perustus on täytetty ja kivijalan vierelle on istutettu pensaita.

Vuosikymmenten aikana Kirkkomaa on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Puut ja pensaat ovat kasvaneet ja vallanneet tilaa. Kirkkomaan aita on paikoin murtunut suurten puiden kasvaessa molemmin puolin ja paikoin keskellä kiviaitaa. Nyt puut on poistettu ja pensaat kirkon kivijalasta leikataan alas. Kiviaita kunnostetaan ja hiekkakäytävät puhdistetaan. Sankarivainajien muistopaaden jalusta korjataan ja Karjalaan jääneiden muistopaadelle tehdään hiekkapolku, jotta se tulee samaan kokonaisuuteen muiden historiallisten monumenttien kanssa. Karjala-kerhon toive on ollut, että muistomerkille löytyisi uusi paikka, mutta olen kokenut vaikeaksi ryhtyä siirtämään muistomerkkiä. Toivoisin, että hiekkakäytävän tekeminen muistomerkille nostaisi sen asemaa ja olisi ratkaisuna tyydyttävä kaikille. Tätä toivon sydämestäni, mutta olen valmis asiaa harkitsemaan edelleen.

Kirkkomaalla tarvitaan konevoimaa, mutta myös käsin on paljon tehtävää. Kiviaidan kunnostaminen tarvitsee ammattiosaajaa ja sellaisen löytäminen näyttää vaikealta. Jos tunnistat itsessäsi alan osaamista, kerro se allekirjoittaneelle. Laitamme kirkollisiin viestiä, milloin talkoita on. Pienikin hetki talkoissa on arvokas. Kun huomaat kutsun, tule mukaan.

Elokuussa on sitten Kirkkomaajuhlan aika. Kun kaikki on kunnossa, vietämme messun vanhan kirkon perustuksilla 16.8.2026 klo 10. Messun jälkeen kunniakäynti ja seppeleenlasku sankarihaudoilla. Kunniakäynnin jälkeen tarjotaan soppatykkiseurakuntalounas tapulin suojassa.

Kirkkomaan kunnostus on kulttuuriperinnön vaalimista. Kirkkomaa sankarivainajineen muistuttaa meitä jokaisena päivänä sodan sukupolven perinnöstä: veljeä ei jätetä. Pidetään kirkkomaasta ja sankarivainajien viimeisistä leposijoista hyvä huoli. Olkaamme yhdessä kiitollinen kotiseutu, joka vaalii aineellista, inhimillistä, henkistä ja hengellistä perintöään paikkakunnan parhaaksi, isänmaan kunniaksi ja Jumalan kiitokseksi.

Jumalan siunaamaa kirkasta kesää!  

Mauno Soronen, kirkkoherra