Ympyrä sulkeutuu

Äiti pesee minun ja veljeni jalkoja ja sääriä vesiämpärissä. Äitiä vähän hermostuttaa, koska koulu alkaa pian ja meidän jalkamme ovat ihan ruskeat. Emme ole kesälomalla käyttäneet kenkiä. Olemme eläneet vapaina ojissa, rannoilla, heinäpelloilla ja sorateillä. Nyt on seurauksena, että variksensaappaat pitää saada pestyä.

Mummon kanssa olemme matkalla polkupyörillä mustikkaan. On ihana mieli. Ämpärit heiluvat pyörän sarvissa ja on kesä. Kun tulemme mustikasta, niin leivomme yhdessä mustikkapiirakkaa. Minä ja mummo. Sitten syömme niin paljon piirakkaa, että suupielet ovat ihan sinisenä.

Isän kanssa istumme sairaalassa. Päivä on ollut pitkä ja paljon on vielä edessä. Sulattelemme lääkärin sanoja ennusteesta. Isä on väsynyt. Kyyneleet ovat tehneet silmistä punaiset. ”Minulla on hyvä tyttö, hän huolehtii minusta,” isä sanoo lääkärille. Kynkätän isää autolle. Illalla silitän isän käsiä ja äitikin tulee viereemme.

Äitini, kova liikkumaan ja hiihtäjä aiemmin, käy mutkan vessassa ja keittiössä ja sanoo, että tänään kivut jaloissa ovat taas paljon pahemmat. Rasvaan ja hieron äitini jalkoja. Ympyrä sulkeutuu. Saan itse olla tällä paikalla nyt; auttamassa, hoivaamassa ja pesemässä äitini jalkoja.

Perspektiivistä on monesti apua. Nyt 54 - vuotiaana näen lapsuuteni asioita toisin kuin 7-vuotiaana. Pienikin muutos omassa elämässä auttaa muuttamaan näköalaa. Kokonaiskuvaan tarvitaan erilaisia näköaloja. Kokonaiskuva paljastuu vasta myöhemmin. Matkan varrella on hyvä katsoa välillä peilistä.

Syksyllä aloitan uuden työn uudessa paikassa ja varmasti uudella näkökulmalla. Työvuosia Haapavedellä muistelen sitten myöhemmin enemmän. Sitten, kun näihin vuosiin on tullut välimatkaa.

Kaikkea Hyvää Sinulle!

Aila Helander