Ensimmäinen koulupäiväni

On elokuu vuonna 1976. Minun ihka ensimmäinen koulupäivä. Muistan, että minua jännitti hirveästi. Mutta toisaalta olin hyvin innoissani. Koulutarvikkeita oli hankittu: kynäpenaali, lyijykynä, teroitin, kumi sekä koululaukku, ei reppua. Pääsisin vihdoin kouluun, oppisin lukemaan. En tiedä, mikä hinku minulla kouluun oli, lukemisen tuskako, sillä viisivuotiaana yritin karata kouluun. Onneksi äitini huomasi minun kahlaavan lumisella maantiellä, ja haki takaisin kotiin. Jonkun kirjankin olin laukkuun pakannut.

Laukku kunnolla olalle ja pyörän selkään, äiti lähti saattamaan ensimmäisenä koulupäivänä. Tulevat koulukaverit eivät juurikaan olleet minulle ennestään tuttuja. Seurakunnan päiväkerhossa, olin heistä joitakin kyllä tavannut. Pian koulun pihaan päästyä opettaja soittikin jo kelloa. Menimme tytöt ja pojat omaan jonoon. Opettaja tervehti meitä ja sitten pääsimme sisälle ja luokkahuoneeseen. Siitä alkoi minun koulunkäynti, Nevalanmäen koulussa. Koulu oli pieni, vain ykkös- ja kakkosluokat, yksi opettaja ja keittäjä, joka keitti maailman parasta ruokaa. Sain kaipaamani lukukirjan tai Aapinenko se tuolloin oli. Mutta lukemaan oppiminen oli minulle vaikeaa, ja opin sen myöhemmin kuin muut. Edes tavaamaan en tahtonut oppia. Oppimista varmasti hankaloitti hyvin paha ärrävika ja se että muistelin, mitä toiset olivat ääneen lukeneet. Saatoin tavata ul-la, ja sanoin siinä lukevan: Olli. Aapisessa nimittäin olivat henkilöt Ulla ja Olli. Voi sitä ilonpäivää, kun lopulta opin lukemaan ja lainasin kirjastoautosta ensimmäisen kirjan, jonka itse luin. Kirjan nimi oli Hiekkalan lapset ja sen oli kirjoittanut Vuokko Niskanen. Opettaja suositteli sitä kirjaa minulle.

Opin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Sain kavereita. Näitä samaisia koulukavereita oli suuri ilo tavata luokkakokouksessa helmikuussa.

Tuija Koivu, laitoshuoltaja