Joulun tunnelmaa

Lapsuuden perheessäni joulun aattopäivien tärkeä perinne on kuusen haku metsästä. Jo pikkutyttönä pääsin joskus isän mukaan kuusta hakemaan. Autoajelu metsään pakkassäässä ikkunat sisäpuolelta jääkukkien peitossa hengitys höyryten jäi lapsen mieleen lähtemättömästi. Eräänä jouluna minä huomasin ojan pientareelta kauniin tiheäoksaisen kuusen. Kipaisin kiireesti isälle sanomaan, että nyt meille löytyi joulukuusi. Miten ylpeänä sitä olin kantamassa auton kyydille, kotiin vietäväksi. Koko joulun ajan oli tunne siitä, miten kaunis joulukuusi on!

Oman perheeni kanssa olemme asuneet kodissamme jo lähes kolmekymmentä vuotta. En muista, missä vaiheessa kuusen hakemisesta tuli oman perheen ja naapureiden yhteinen jouluretki, alkuvuosina kuitenkin. Retkeä suunnitellaan pitkin syksyä. Metsälenkillä pitää aina silmäillä kuusia siihen malliin, olisiko joku polun varren kuusista tänä vuonna meidän joulukuusi tai naapurin kuusi. Metsä on naapurin, mutta yhteistyötä on onneksemme tehty myös kuusen verran.

Jouluaattona tai aatonaattona naapurin pihassa traktori käynnistyy. Perään kiinnitetään vanha puulavainen peräkärry, jonka pohjalle on etsitty vanhat rekivällyt lämmikkeeksi. Koriin on pakattu lämmintä glögiä, piparkakkuja tai karkkia aina tilanteen mukaan. Mukeina on ihania vanhoja peltimukeja, joissa lämmin glögi lämmittää myös pakkasen kohmettamat sormet.

Sää ei ole joka vuosi se tilattu pieni pakkaskeli. Joskus pakkasta on ollut yli kaksikymmentä astetta, joskus nollakeli, myös lumipyryssä on kuusta etsitty. Mukaan traktorin kyydille on lähtenyt koko perhe, usein myös jo oman perheen perustaneet nuoret ovat halunneet lähteä kuusta etsimään omien lastensa kanssa. Pienimmät ovat matkanneet vaununkopassa kuusimetsään. Tunnelmaa ei voi oikein sanoin kuvata, se on lämmin, riemukas, yhteinen.

Polun varren kuusi, joka on jo katsottu valmiiksi, ei yleensä ole ensimmäinen valinta, vaan kuusta on kahlattava etsimään vähän syvemmältä metsästä. Aikansa kierreltyämme sopivat kuuset ovat löytyneet, joskus jopa se polun varren kuusi on lopulta ollutkin se parhaan näköinen kuusi. Kaadetut kuuset kannetaan kärrylle ja kyydille kiipeää punaposkinen etsijäjoukko. Aina ei kaikki mukana olleet ole kyytiin mahtuneet kotimatkalle, vaan usein osa on kävellyt pienen matkan kotiin.

Mieleni on joulun tunnelman rakentamisessa noissa muistikuvissa yhä edelleen. Kuusen tuoksu, kun se tuodaan sisälle kuusenjalkaan. Kuusen koristelu kynttilöin ja koristein, on itselleni joulukodin tärkeä tunnelman tuoja. Kuuseen koristeena ovat myös vanhat lyijypainoin varustellut kynttilänpidikkeet aidoilla kynttilöillä. Joulun aikaan aamuhämärissä hipsuttelen sytyttelemään kynttilöitä pöydille. Otan kirjan käteeni ja istahdan joulukuusen valojen äärelle lukemaan, tai vain katsomaan kuusen koristeiden hidasta liikehdintää.

”Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa.
Kirkkaat joulukynttilät
lempeästi hymyyvät:
Jeesus tullut on!”

Mirva Jantunen