Turvassa

Kaunis kesä on kääntynyt kauniiksi syyskesäksi. Olemme saaneet olla useamman viikon valohoidossa ja lämmössä. Ehkäpä kuluneen kevään ja alkukesän koronaepidemia avasi silmiämme aiempaa enemmän huomaamaan tavallisten, arkisten itsestään selvien asioiden, kuten auringon ja lämmön merkityksen. Kun on valoa, lämpöä, ruokaa, läheisyyttä, ystävyyttä ja iloa, on kaikki lopulta aika hyvin. Hyvässä hoidossa ja rakkaudessa oleminen ja eläminen on tärkeää. Tärkeää on myös olla turvassa. Turvassa kotona, koulussa tai työpaikalla. Turvallisuudentunne on yksi ihmisen perustarpeista.

Korona toi arkeemme turvavälin. Välimatkan, jonka turvin saatoimme olla toistemme kanssa tekemisissä pienen matkan päässä tartuttamatta toisiimme virusta. Turvallisuudestamme huolehditaan ja joskus siihen tarvitaan erilaisia ohjeistuksia ja määräyksiä. Turvallisuus määrittyy sen kautta, että vaara tai uhka on poissa.

Kirkko on minulle tärkeä turvan paikka, jossa välimatkaa, turvaväliä Taivaan Isään ei tarvitse pitää. Suojelus ja luottamus Jumalan huolenpitoon on koko ajan läsnä. Virsikirjassammekin turva- sana mainitaan liki kahdessa sadassa virressä: ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”, ” On Jumalassa turvani”, ”Eläissä, kuollessani, on turva Herrassani”,” Turvan, jota tarvitsen, minullekin (Isä) annat”- ja monta muuta virttä. Jumalan suojassa ja rakkaudessa eläminen on uskossa elämistä. Tähän turvaan on hyvä kätkeytyä kaikkina päivinä.

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: »Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.»

Psalmi 91:1-2

Auli Kärkölä, kanttori