Nuoren seurakunnan ydin

Uutisissa on ollut esillä nuorten lisääntynyt kiinnostus hengellisiä asioita kohtaan. Isoissa kaupungeissa uutisoidaan täyttyvistä kirkonpenkeistä ja joissain kristillisissä yhteisöissä on kirkkoon liittymiseen valmistaville kursseille jonoa! Etenkin nuoria aikuisia usko tuntuu kiinnostavan uudella tavalla. Olen lukenut useita haastatteluja ympäri Suomen kotoisin olevista nuorista, joille kristillisestä jumalanpalveluksesta on tullut koko viikon tärkein juttu. Kun uutisista seuraamme epävarman maailman kuohuntaa, ihminen on alkanut jälleen etsimään jotain, mikä kestää kovimmatkin myrskyt: majakan valoa, pelastusrenkaan, johon tarttua, rannan, jolle saapua.

Seurakunnan nuorten toiminta on hengellistä toimintaa.  Jos nuori kaipaa yhteisöä, jossa oppii Jeesuksesta ja saa ympärilleen muita Jeesukseen uskovia kavereita, hänen tulee sellainen löytää seurakunnasta – mistä muualtakaan! Vaikka pizzaillat, sketsit ja leikit ovat tärkeitä, ne eivät yksin riitä – seurakunnan nuorten toiminta on ennen kaikkea opetuslapseuttavaa toimintaa. Tavoitteena on, että nuori kasvaa kiinni kirkon yhteyteen, että Raamatun Sana ja Jumalanpalveluselämä tulevat rakkaiksi. Toivon, että nuoret myös jatko-opinnoissa hakeutuvat seurakuntaan ja kasvavat sen eläviksi jäseniksi. Oksa ei selviä irrallaan puusta.

Kuvittele, että olisit kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja päättäisit käydä uteliaisuuttasi vaikkapa hindulaisessa tai juutalaisessa tapahtumassa. Kun menet sinne vierailemaan, todennäköisesti odotat kuulevasi kyseisen uskonnon opetusta ja näkeväsi kyseisen uskonnon tapoja. Olisi jopa outoa, jos sinne mennessäsi ketään ei tunnu koko uskonto kiinnostavan, vaan kaikki vain ”hengailisivat”. On erikoista, että joskus suhtaudumme oman kirkkoomme nuorisotyöhön juuri näin – että hartaus ja opetukselliset puheet kristinuskon perusteista ovat vain ”pakollinen paha” ja sitten siirrytään niihin mukavampiin juttuihin.

Seurakunta on Jeesuksen opetuslasten yhteisö. Se ei ole täydellisten ihmisten kerho, vaan särkyneiden majatalo, jonne jokainen on tervetullut Jeesuksen jalkojen juureen. Seurakunnassa tarvitsemme paljon anteeksiantoa ja rakkautta lähimmäisiämme kohtaan, halua oppia Jumalan Sanaa ja nöyrtyä sen edessä. Virressä 174 lauletaan: ”Vielä Herra kutsut meitä, vielä sanaa saarnataan.” Niin, meitä kaikkia kutsutaan kääntymään Jeesuksen puoleen. ”Sido nuoret sanaasi, sulje armohelmaasi”, tähän rukoukseen on helppo yhtyä: ” Kiitos, että Henkesi tekee tänäkin päivänä työtään maailmassa: eksyneet kääntyvät omilta teiltään sinun puoleesi, syntiset löytävät Jeesuksen, särkyneet tulevat ehjiksi ja sairaita paranee.”

Juho Heikkilä
Nuorisotyönohjaaja