Jaetut eväät

Keväthankien ollessa korkeimmillaan, lähdimme kirkon edestä kimppakyydeillä kohti Haapajärven kirkkoa. Mukana oli seurakunnan työntekijöitä ja jumalanpalvelusryhmissä toimivia seurakuntalaisia. Matkan päämääränä oli Jaetut eväät – Lounastauko jumalanpalveluspäivät.  

Jaan tässä muutaman ajatuksen, mitä minulle jäi päällimmäiseksi mieleen siitä, miten jumalanpalvelus olisi rikkaampi ja sanoma on kaiken keskipisteenä. Raamatun sana saarnattuna, laulettuna, soitettuna, koko palvelus yhdessä tehtynä.  

Toiset ihmiset kokevat, että tuttuus on tärkeää. Tietää, mitä tulee seuraavaksi ja miten palvelus etenee. Joku toinen odottaa uusia tapoja toimia, erilaisia palveluksia. Varmasti erilaisia mahdollisuuksia on ja eri asiat puhuttelevat.  

Jumalanpalvelusryhmien merkitys on suuri. Kun jumalanpalveluksessa on kaiken ikäisiä ihmisiä toimijoina, jokaisella on mahdollisuus samaistua. Huomaa, että en ole yksin, vaan mukana on myös toinen minun ikäiseni. On hyvä, jos ryhmässä on mukana lapsi, nuori, aikuinen, ikäihminen. Jokaisella on mahdollisuus osallistua.  

Aina ei tarvitse olla esillä, vaan huomaamattomampikin tehtävä on yhtä arvokas ja tärkeä. Piispa Fredrik Modéuse kertoi esimerkin siitä, miten eräällä nuorella oli tärkeä tehtävä painaa napista, joka laittoi kirkon kellot soimaan. Se oli erityinen tehtävä, josta nuori halusi kertoa myös koulussa toisille nuorille.  

Kirkkokahvi on osa jumalanpalvelusta, ei vain hyvä lisä. Kahvin tai teen ääressä on mahdollisuus jutella asioista ja tutustua uusiinkin ihmisiin. Siinä vaihtuu niin hyvät kuin mieltä askarruttavatkin kuulumiset.  

Virret ja kaikki muukin musiikki ovat sanomaltaan kunkin pyhäpäivän aiheen mukaisesti suunnitellut. Niiden merkitysestä emerituspiispa Eero Huovinen piti mieleen painuvan tuokion. Kuinka virren voima ja yhdessä laulaminen tai musiikin kuunteleminen vahvistavat pyhän tuntua. Virsien kieli on hyvin usein minä tai me muodossa. Se antaa erityisen merkityksen sanomalle, minä olen siinä vahvasti mukana, mitä lauletaan; pyydetään, kiitetään ja ylistetään. Ne nivoutuvat vahvasti oman sydämen tunteeseen ja osallisuuteen.

Tätä kirjoittaessa hanget vajenevat vesisateessa ja kevään linnut ovat jo aloittaneet laulunsa. Nautitaan viimeisistä keväthangista ja kevään tulosta.  

Mirva