Kirkossa töissä

On hautajaispäivä, siunaus alkaa kappelissa klo 11. Saattoväki saapuu seurakuntakeskukseen muistotilaisuuteen noin klo 12.30. Edellispäivänä olen siivonnut seurakuntasalin ja laittanut liinat tarvittavalle määrälle pöytiä. Ehdin vielä tarkistaa seurakuntasalin siisteyden ja siivota aulan ja wc:t, koska edellisiltana on ollut kirkossa tilaisuus. Klo 11 menen keittiölle, suntio on ilmoittanut kappelilla olevan saattoväen määrän Mirvalle, emännälle. Toteamme, että laitan liinat vielä yhdelle pöydälle. Mirva kattaa aterimet ja lautasliinat, sekä kynttilät. Saadessani tiedon tulevasta tilaisuudesta, oli se sitten muistotilaisuus, hääjuhla, syntymäpäiväjuhla, tulevien ekaluokkalaisten kouluun siunaaminen jne., alan miettiä töiden aikataulutusta, mitä tehdään, missä järjestyksessä ja milloin, ja onko mahdollista tehdä jotain jo ennakkoon edellisenä päivänä. Kiireisenä aikana minulla on A4 kokoinen paperi, johon olen eri työpäiville merkinnyt tehtävät työt. Näin tehden varmistan, että tärkeät työt tulee varmasti tehtyä ja mielestäni se myös selkiyttää kiireessä työskentelyä.

Omantyön suunnittelu on tärkeää, sillä siivottavia neliöitä on paljon, useammassa rakennuksessa ja etäällä toisistaan. Tärkein työkalu mopin ohessa onkin sähköinen kalenteri, joka löytyy työpuhelimesta, siitä on helppo tarkistaa, mitkä tilat on milloinkin oltava käytettävissä ja puhtaana.

Etukäteen suunnittelu auttaa myös työssä jaksamista. Siivoustyö on fyysisesti keskiraskasta ja raskasta, sekä ajoittain myös henkisesti kuormittavaa. Olen vuosien aikana oppinut jakamaan raskaampia töitä useammalle päivälle, jos se vain on mahdollista. Esimerkiksi syksyn- ja kevään rapa-aikana kirkon-, aulan- salin lattioiden puhtaaksi moppaaminen tuntuu kyllä hartioissa ja käsissä, vaikka työasento onkin ergonominen ja mopin varsin oikealla korkeudella.

Siivoustyön ohessa työn kuvaani kuuluu tarvittaessa myös keittiötyöt. Kokous- ja kerhokahvien keittämistä, sekä tarjoilua. Vastaavasti Mirva-emäntä tekee myös tarvittaessa siivoustyötä. Hyvin hänellä pysyy kädessä sekä kauha että moppi. Toisinaan työskentelemme yhdessä ja saan hetkeksi työparin itselleni. Se on mukavaa vaihtelua yksin työskentelemiselle ja voimme tehdä ”isosti” töitä yhdessä.

Korona on muuttanut siivoustyötä, huolellisuutta ja tarkkuutta tarvitaan entistä enemmän. Kosketuspintoja pyyhitään päivittäin, ja tehdään välisiivouksia. Saippua-, käsipyyhepaperi- ja käsidesiautomaatteja täytellään tiuhemmin. Toivon, että opittu käsienpesutaito säilyisi myös koronan hellittäessä.

Laitoshuoltajan työ seurakunnassa on hyvin moninaista. Kahta samanlaista työpäivää ei ole 17 työvuoden aikana tullut vastaan. Eikä aina aamulla töihin lähtiessä tiedä, mitä tuleva työpäivä pitää sisällään, vaikka siivoukset olisin edellispäivänä valmiiksi katsonut. Onpa eräänä joulukuun aamuna työvaatteet vaihdettu lennosta itämaan tietäjän asuksi, pikkuväen joulukirkkoa varten. Olen siivonnut kirkon penkkejä, kappelin kylmiöitä, haravoinut Hammasniemessä. EU:n ruokakassien jaossa olen ollut mukana. Samoin yhteisvastuukeräyksissä. Jumalanpalveluksessa olen kävellyt kulkueessa kynttilä kädessä. Olen kaatanut kahvia piispantarkastuksessa. Olen iloinnut syntymäpäiväsankarin ja hääparin kanssa. Olen kuunnellut surevaa omaista. Olen kirkon työntekijä.

Tuija, laitoshuoltaja