Villasukat lämmittävät

Vedän villasukkia jalkaani. Ne lämmittävät palelevia varpaita mukavasti. Tänään vuorossa on useammat villasukat. Lähden villasukkakävelylle. Neljännet sukat ovat isommat kuin muut, jotta mahtuvat toisten sukkien päälle lämmittämään. Käveleminen tuntuu vähän kömpelöltä paksun sukkakerroksen vuoksi, mutta jalkapohjien alla on mukavan pehmeä tunne.

Tällä kertaa lähden kävelylleni yksin, tarvitsen aikaa omille ajatuksilleni ja niiden kuuntelemiselle. Tänä aikana, kun yhteen kokoontumiseen on vähemmän mahdollisuuksia, koen entistä useammin tarvetta yksin olemiselle ja luonnossa kulkemiselle. En tiedä mistä se johtuu, voisi olettaa, että asia olisi toisin päin. Ehkä tarve rauhoittumiseen ja ajatusten rauhoittamiseen tarvitsee entistä enemmän aikaa. Silloin ehtii kuunnella omia ajatuksiaan enemmän ja siksi tuntuu hyvältä liikkua yksin luonnossa.

Kotioven sulkeuduttua lähden kävelemään metsän rajaa kohti. Pakkaslumi narskuu töppösten alla, eikä kylmä läpäise villasukkien eristävää kerrosta. Talitiainen huhuilee jo keväisissä mietteissä toisia lajikumppaneita. Jonkin matkan päästä toinen vastaa, ti tyy. Näin varhain kevättalvella ei kovin pitkiä lauleluita ole, mutta jo pienikin säe lämmittää minun mieltäni.

Maa hohtaa lumivaipassansa,

on Luoja itse luonut hangen jään.

Maa Herran on myös roudassansa ja lepää talven hänen kädessään.

On ankara ja pitkä talviyö, vaan läpi senkin jatkuu Luojan työ. VK 576:1

Rakas virsi, joka tuo talven ja kevään toivoa, soi mielessäni. Hyräilen hiljaa kävellessäni. Laulaminen ja erityisesti yhdessä, isolla joukolla laulaminen on ollut asia, jota olen kaivannut kovasti näinä vuosina. Se tuo iloa, lohtua ja toivoa elämään.

Talven selkä jo taittuu ja askeleet kulkevat kevättä kohti, vaikka hanget ovat vielä korkeat ja pakkanen nipistelee poskia. Mietin omaa mieltäni, kuinka se joskus on ikään kuin roudassa. Silloin tuntuu, että tunteiden ja ajatusten on saatavakin levätä. Pikkuhiljaa, askel askeleelta villasukkien hiljaisessa narinassa, voi uudet ideat ja ajatukset saada uuden muodon. Ainakin on hyvä mieli ja levollinen olo kotiin viemisinä.

Taas kaamos saartaa, painaa mieltä,

vaan Herra meidän lähellämme on.

Yön valta väistyy päivän tieltä, ja kevät nousee, juhla auringon.

Näin tunturit ja järvet, erämaa

valoa toivon saavat heijastaa. VK 576: 2

Mirva