Työn ääressä 

Olen saanut tehdä työtäni kanttorina Haapaveden lisäksi Kirkon ulkosuomalaistyössä Kyproksella ja Espanjassa. Musiikinopettajan työtäkin olen tehnyt sekä Haapavedellä että viime talven ajan Kajaanissa. Olen kiitollinen näistä kaikista kokemuksista, jotka ovat kukin tavallaan avanneet ymmärrystäni työstä, ympäröivästä maailmasta ja itsestänikin. ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa” on 1.8. pyhän kirkollinen aihe. Otsikko ohjaa minut pohtimaan omia lahjojani ja miten niitä olen käyttänyt. Kaikki työ on tärkeää ja se tulisi tehdä niin hyvin kuin osaa ja voi. Kutsumukselle on hyvä olla uskollinen.

10. helluntain jälkeisen pyhän virret kaikki kehottavat miettimään työn merkitystä ja omaa suhtautumista siihen. Päivän virsissä lauletaan palvelemisesta ja työn vastuullisuudesta. Miten olen työni hoitanut? Olenko ollut uskollinen Jumalan lahjojen hoitamisessa? Päivän virret ovat katumusta, neuvoa ja rohkaisua. Annetaanpa puheenvuoro virsirunoilijoille.

Kuin synnintunnustuksena virren 435:1 sanoihin on helppo yhtyä. Tässä tunnelmassa itsensä aika ajoin löytää: ”Sä käskit, Herra, valona mun maailmassa olla. Nyt kelvotonta armahda, en kestä tuomiolla, kun kristitty vain nimeltä mä olen, aivan penseä, en kuuma enkä kylmä.” Virsi 433 jatkaa samoissa tunnelmissa kysellen: ”Oletko Herraasi seurannut ja hänen tiellänsä palvellut, ja rauhan saitko sä Kristuksen, sä turva olitko veljien?” Virsirunoilijan sanat eivät päästä meitä helpolla.

Virren sanoista saamme myös neuvoja työn tekemiseen ja asenteeseen: ”Aikaamme auta muistamaan, se kulkee joutuisasti, ja tehtävämme hoitamaan viisaasti, ahkerasti. Karkota meistä velttous, luo meihin uusi innostus kaikissa toimissamme.” (vk 460:4). Rohkeuttakin tarvitaan: ” Pois aja pelko työstäni ja seiso rinnallani. Oi Herra, ilon aurinko, valaise arkeani. Näin työni vastuun kantaa voin ja toimissani ahkeroin, kun siunaat sanallasi. (vk 519:3)

Yksin ei kukaan jaksa, ei voi eikä tarvitsekaan työtä tehdä. Voimme pyytää:” Yhteyttä meille suo, yhteinen on asiamme, yhteisymmärrystä luo koko seurakunnassamme. Yhdessä suo suunnitella, kuunnella ja neuvotella. Priorisointiakin tarvitsemme. ” Asioiden paljous usein näköalat peittää, anna silloin rohkeus syrjään kaikki turha heittää. Anna nähdä olennainen, siitä olla riippuvainen”. Tätä rukousta on hyvä kantaa mielessään, kun palaamme kesälomilta taas työn ääreen.

Auli- kanttori