Meillä on toivoa

Elokuvissa maailma on usein mustavalkoinen. On hyvikset ja pahikset ja hyviksiä olemme tietenkin me. Pahiksia ovat nuo tuolla. Totuus on, että pahuutta on kaikkialla, niin sinussa kuin minussa. Mutta mistä ihmisten pahuus tulee?

Kristinuskon mukaan Jumala ei luonut pahaa eikä pahuutta. Paha alkoi näkyä maailmassa syntiinlankeemuksen seurauksena. Raamatun mukaan lankeemus tapahtui ensin taivaassa joidenkin enkelien toimesta ja vasta sen jälkeen lankesivat Aadam ja Eeva.

Lankeemuksen vaikutukset ovat kuitenkin sekä fyysisiä että moraalisia. Fyysisesti ihminen vanhenee ja rappeutuu, sekä sairastuu helposti ja lopulta kuolee.  Moraaliset vaikutukset näkyvät mm. siinä, että ihminen on itsekäs, me vihaamme toista helposti ja käyttäydymme itsetuhoisesti.

Jumalan kuva ihmisessä hämärtyi, mutta se ei kokonaan hävinnyt. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen kykenee osoittamaan rakkautta ja empatiaa. Ihminen ja maailma tarvitsee silti pelastusta. Se kaikki saavuttaa merkityksensä Kristuksen syntymässä, elämässä, kuolemassa, ylösnousemuksessa, taivaaseen astumisessa ja kirkastumisessa.

Ukrainan sodan keskellä monet pohdiskelevat teodikean ongelmaa: miksi hyvä Jumala sallii luotujensa tehdä syntiä? Miksi Hän sallii pahan ja kärsimyksen? Vaikka kysymykseen ei ole täysin tyhjentävää ratkaisua, niin vastaus on Jumalan rakkaudessa. Rakkaus edellyttää vapautta. Missä ei ole vapautta, siellä ei ole rakkauttakaan. Jumala haluaa jakaa rakkautensa vapaan tahdon omaavien kanssa, ei tahdottomien robottien kanssa. Ilman vapautta ihminen ei olisi Jumalan kuva. Ilman vapautta ihminen ei voisi rakastaa Jumalaa.

Tuomionpäivään asti me kuitenkin joudumme pyytämään Jeesuksen opettaman Isä meidän -rukouksen mukaan, että Isä päästä meidät pahasta. Kun rukoilemme tällä tavalla, toivomme ja luotamme rakastavaan Jumalaan, joka tulee voittamaan pahan ja päästämään meidät sen orjuudesta.

Virrestä 310, kolmas säkeistö:
Ota kuoleman vallan jo taitettu on
ja on riistetty helvetin voitto.
Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton,
jo on valjennut autuuden koitto.
Hänen kunniataan,
hänen kirkkauttaan
me nyt kiittäen veisaelkaamme.
Meille voiton hän toi,
lunastuksensa soi,
hänen kauttaan me autuuden saamme.

Juho