Innostuksen tuulahduksia työssä

Milloin viimeksi ohjasin opiskelijaa? Milloin lapsityössä viimeksi oli harjoittelija? Tällaiset kysymykset ovat pyörineet alkuvuodesta mielessäni. Niin, aina vain harvemmin tulee harjoittelijoita päivä- ja perhekerhoon. Tänä päivänä lastenohjaajaopiskelijat saavat valita, haluavatko koulutuksessaan Ev.lut. kirkon seurakunnan lastenohjaajan tehtävässä tarvittavan erityisosaamisen. Ennen seurakuntatyö kuului lastenohjaajatutkintoon. Tämä pistää miettimään asioita. Kuinka moni edes tietää mitä seurakunnan lastenohjaajan työhön kuuluu ja millaista se on? Jollei opiskeluaikana käydä tutustumassa toimintaan seurakunnassa, ei välttämättä rohkene valita sitä harjoittelupaikaksi, eikä ainakaan saa tästä monipuolisesta työstä oikeaa käsitystä.

En minäkään tiennyt lastenohjaajan työstä, silloin kun 15-vuotiaana tein yhteishakua. Tiesin vain, että haluan työskennellä lasten kanssa! Olin liian nuori päivähoitajakoulutukseen, koska siihen vaadittiin 17 vuoden ikä, jota minulla ei ollut. Tiesin varmasti, että tulevaisuuteni on lasten parissa, enkä halunnut odottaa! Koska tulin valituksi kouluun, niin minun oli varmaan tarkoitus päästä sinne ja valmistua lastenohjaajaksi. Tämän jälkeen haaveammattini oli seurakunnan lastenohjaaja ja päästä töihin nimenomaan seurakuntaan.

Omat opiskelu- ja harjoitteluaikani ovat palautuneet mieleeni. Moni asia muuttunut, niin kuin se, että lastenohjaaja voi työskennellä laaja-alaisemmin varhaiskasvatuksessa. Olen pitänyt koulutustani ajan tasalla. Muistissani on kohtaaminen saman psykologin kanssa, joka haastatteli minut jo silloin nuorenakin. Hän laittoi ajattelemaan mitä ammatiltani halusin. Hän kysyi, että vieläkö sinä haluat käydä saman asteista koulutusta kuin silloinkin? Etkö halua pyrkiä ylöspäin? Ajattelin ensin, että olenko minä tyhmä, kun junnaan vain paikallani? Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että edelleenkin lastenohjaajan työ on minun unelmatyöni.

Koulutus antaa työhön paljon uutta intoa ja osaamista. Harjoittelijoilla on sama vaikutus. Kun opiskelija tulee työpaikalle, sitä alkaa miettimään omaa työtään. Koittaa miettiä miltä se harjoittelijan silmissä näyttää? Mitä hänen olisi tärkeä oppia ja mitä tietää? Kertoa, mikä työssä on parasta ja antaa kaikkea rohkeasti kokeilla. Oppiminen ei ole kuitenkaan yksipuolista, vaan olen rikastunut uusilla ideoilla ja asioilla, joita opiskelija on tuonut rohkeasti tullessaan ja jakanut. Vähän lisää tätä päivää! Vähän lisää innokkuutta ja kehittämisen halua! Vaikkemme jatkossa kohtaisi samassa työpaikassa, niin aina meitä yhdistävät lapset ja se minkä takia tätä työtä teemme.

Arki on ennen kaikkea kerhoja, kirkkovuodessa elämistä ja intensiivistä tekemistä sekä kohtaamista ja osallistumista tapahtumiin, toimistohommiakin. Bonusta on saada kuulua hyvään työyhteisöön, jossa tehdään yhteistyötä monella tapaa ja työkaverit auttavat sekä tukevat arjessa. Vuosirenkaita on kertynyt 20 seurakunnan lastenohjaajana ja täytyy sanoa että, olen vieläkin unelma-ammatissani!

Virsi 519

1. On työni, Herra, lahjaasi, myös siitä tahdon kiittää. Suot kutsun tulla kylvämään ja toisten annat niittää. Ja kasvun siunaat, hedelmän, luot sadon ehtymättömän uuraiden kätten työstä.

Krisse, lastenohjaaja