Mietteitä mopinvarren takaa

On marraskuu, synkkää ja pimeää. Huomaan, että aamuisin on vaikeaa herätä uuteen päivään. Unta riittäisi kellon ympäri, ja siltikin väsyttää. Raitis ulkoilma onneksi karistaa viimeisetkin unenrippeet silmiltä, tuntuu hyvältä kävellä työmatka pikkupakkasessa. Töihin saapuessani olen jo ihan virkeä, valmiina päivän töihin, tarttumaan mopin varteen.

Työpäivissä on riittänyt vilskettä, eräälle päivälle askelia kertyi 20 000, se on paljon. Uuden äänentoistojärjestelmän asennus on alkanut. Eikä se olekaan ihan ”siisti” juttu. Pölyä tulee, kun seiniin tehdään läpivientejä johdoille. Kirkon keitto, yhteisöllinen ateria kokosi paljon ruokailijoita. Ja ruokaa riitti meille kaikille. Mukavaa ruokailla yhdessä. Ja olihan meillä ennakkoäänestys ja vaalit.

Tulevana sunnuntaina 27.11 on ensimmäinen adventti, alkaa joulun odotus. Kirkkosaliin tuodaan adventtikynttelikkö ja neljä kynttilää. Ensimmäinen kynttilä sytytetään ensimmäisenä adventtina ja neljäs kynttilä viimeisenä adventtina. Jumalanpalveluksen jälkeen salissa on tarjolla riisipuuroa. Miten se onkin aina niin hyvää!

Joululiinat ja kyntteliköt on jo otettava esille. Hassua, kun tuntuu, että hetki sitten olisin pakannut ne viime joulun jäljiltä pois. Miten aika kuluukin nopeasti. Joulukuusi saa vielä hetken odottaa varastossa. Saliin tuleva kuusi on tekokuusi, sen kokoamiseen on varattava aikaa. Mukavaa puuhaa: koota ja koristella, ja ihmetellä ja ihailla. Kirkkoon tulee oikea kuusi, sen koristelevat partiolaiset.

Joulun lähestyessä puhutaan paljon kotien joulusiivouksista. Piparit ja joululaatikot on kiva paistaa puhtaassa uunissa, ja kylpeä puhtaassa joulusaunassa. Järjestää kaapit ja laatikot, pyyhkiä kirjoista pölyt jne. Jokaisella on omat tavat ja perinteet joulusiivouksiin. Itse tykkään tehdä kotona isomman siivouksen joulun jälkeen, samalla kun puran joulun pois.

Joululeipomukset ovat mielessä. Jos pitäisi valita vain yksi mitä leipoa, se olisi pipari. Eri muotoiset piparit, vähän koristeltuja, ja ehkä piparimökki, ja piparipullia. Eräänä jouluna koristelin kuusen pipareilla, eri muotoisilla ja piparimuoteilla. Solmin ne kauniilla narulla kuusen oksille. Pieni jouluvieras katseli joulukuusta pitkään, ojensi käden kohti kuusesta riippuvaa piparienkeliä ja kysyi: ”Saanko puraista?” Vastasin: ”Joulun jälkeen.” Ja niin hän tuli pyhien jälkeen, syömään kuusesta pipareita, puraisi jokaisesta palasen, että jäi vielä jotain koristeeksikin.

Hyvää joulun odotusta!

Tuija, laitoshuoltaja